Tietääkö joku, mistä oli kysymys?

Tietääkö joku, mistä oli kysymys?

G8-maiden kokousta vastaan suunnatuissa mielenosoituksissa Heiligendammissa Saksassa tallattiin paikallisten maanviljelijöiden oraalla olevia viljapeltoja ja päästettiin laitumella olevia eläimiä aitauksistaan. Mistä mielenosoituksissa siis oli kysymys? Häiriköintiä, meteliä ja mellakkaa oli niin paljon, ettei puheesta saanut selvää!

Kaiken ikäisten kiinnostus hyvän yhteiskunnan luomiseen ja ylläpitämiseen on oleellista ja toivottavaa kansalaistoimintaa. Kumppanuus takaa maailmanrauhan ja läheisyys ojentaa auttavan käden. Tästä tavoitteesta ei liene erimielisyyttä aikuisilla sen paremmin kuin nuorillakaan. Menetelmien vain on kestettävä tarkastelu hyvän yhteiskunnan etiikan näkökulmasta.

Ihanneyhteiskunnan tavoittelussa tai minkä tahansa hyvän asian ajamisessa ovat menetelmät yhtä tärkeitä kuin tavoitteet. Menetelmät ja tavoitteet muodostavat kokonaisuuden. Jos G8-maat kantavat toiminnassaan demokratiavajetta, se ei anna kenellekään oikeutta häiriköintiin ja väkivaltaan. Vaikuttamiseen epäkohta kylläkin kutsuu ja kehottaa.

Jäädessään pelkäksi uutisoinniksi tai raportoinniksi mellakointi saa julkisuutta, joka toimii kritiikittömälle ihmiselle mallina omaan toimintaan. Toivoisi medialta enemmän myös arvioivaa tiedon välittämistä. Helsingin Katajanokan talonvaltaustakin koskevassa kirjoittelussa on jäänyt vaikutelmaa, että talonvaltaus on hyväksyttävää. Kuitenkin kysymys on oman käden oikeudesta ja ulkoparlamentarismista, jotka laajetessaan syövät yhteiskunnasta turvallisuuden ja sivistyksen.

Nuorten toimitilojen puute ihmetyttää. Mutta mistä on kysymys, kun mikään ei tunnu ainakaan Helsingin talonvaltaajille kelpaavan? Toisaalta, miksi Helsingin tai Kööpenhaminan kokoiset kaupungit eivät rakenna jonkin kulttuurikeskuksen kaltaista vaikka kaupunkikorttelin kokoista nuorisokeskusta, jossa riittää tilaratkaisuja sekä erilaiseen toimintaan että oleskeluun. Varsinkin nuorilla on tarve vain olla yhdessä. Nuorista itsestään löytyy vastuuta myös valvonnan hoitamiseen.

Suomessa on vietetty parlamentarismin 100-vuotisjuhlallisuuksia. On tullut kuluneeksi vuosisata yksikamarisen eduskunnan ensimmäisestä täysistunnosta. Eduskunta muisti merkkitapahtumaa juhlaistunnolla ja juhlajumalanpalveluksella.

Ihmisen tulee kasvaa parlamentarismiin. Snellmanilaisen sivistysajattelun sisäistänyt Kyösti Kallio oli itsekasvatuksen puolestapuhuja. Hän sanoi parlamentarismin olevan niin suuriarvoinen oikeus kansan kädessä, että kansalaisten tulee tositeolla pyrkiä kasvattamaan itseään sen arvoisiksi.

Lasten ja nuorten kasvattaminen ja ohjaaminen parlamentarismiin on aikuisten tehtävä. Onkin valitettavaa, että niin isompien talonvaltaukset kuin lasten mielenosoituksiin osallistumisen kasvatuksellinen puoli on jätetty keskustelematta. Vaikka Suomessa on lupa järjestää mielenosoituksia, aihepiirin tarkastelua ei saa unohtaa.

Peruskoulun opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden mukaan peruskoulun toimintakulttuurin on oltava avointa ja vuorovaikutteista sekä tuettava yhteistyötä niin koulun sisällä kuin kotien ja muun yhteiskunnan kanssa.

Mielenosoitukset eivät ole vuorovaikutteista toimintaa. Ne ovat vastakkainasettelua päättäjien kanssa. Vuorovaikutteinen toiminta on keskustelevaa vaikuttamista. Tähän lapset tulee kouluyhteisössä ohjata. Myös koulun ulkopuolella on toimittava – silloin kun sitä tapahtuu – keskustelukulttuurin periaattein.

Vuorovaikutteiseen kansalaisuuteen, ei vastakkainasetteluun, velvoittavat myös lukion opetussuunnitelman perusteet. Lukion opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu aktiivisen kansalaisuuden tavoitteeksi, että opiskelija osaa syventää demokraattisen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden ja ihmisoikeuksien tuntemustaan sekä osaa muodostaa oman perustellun mielipiteensä ja keskustella siitä kunnioittaen muiden mielipiteitä.

Suomalainen ja pohjoismainen rakentava keskustelukulttuuri, jossa lapset ja nuoret ovat kotona ja koulussa saaneet itsekasvatuksen eväät parlamentarismiin ja edustukselliseen demokratiaan, on suuri pääoma kansainvälisessä maailmassa jossa kohdataan myös niitä kulttuureita jotka sanovat olevansa demokratioita, mutta jotka eivät sitä ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.