Objektista subjektiksi

Objektista subjektiksi

Hoitaja paistamassa käristemakkaroita ulkogrillissä palvelukodin terassilla asukkaan odotellessa vieressä rollaattorin kanssa.

Alkaa ikävystyttää jo lehtikuvaa katsellessa.

Usea palvelukodissa asuva vanhus pystyisi itse paistamaan makkaransa, jos vain järjestelmä antaisi siihen mahdollisuuden. Viihtyvyyskin olisi toisenlaista.

Vanha ihminen ei saisi olla vain hoivan kohteena, objektina, jos voisi itse olla subjekti, teon tekijä eli lehtikuvan tapauksessa makkaran paistaja.

Lehtikirjoituksen tarkoitus oli valokuvien kanssa esitellä hoivapalvelujen nykyistä tilannetta, saatavuutta ja tarvetta. Samalla kuitenkin lehden lukijalle kuvia katsellessa syntyy mielikuva passivoivasta hoivasta.

Syntyy lisää kysymyksiä.

Miksi grillissä paistetaan makkaraa, kun kalojen paistaminen olisi paljon järkevämpää ja hauskempaakin? Iäkkäät naiset ja miehet ovat eläissään niin usein käännelleet paistettavia kaloja, että mielellään tekisivät sitä edelleen. Grillissä syntyisi hiilloskalojakin.

Tai iltapäiväkahville voisivat asukkaat itse paistaa letut. Sähkölevy vain terassille. Ovathan letut toisesta maailmasta kuin grillimakkarat, jos terassilla on tapana jotakin paistaa.

Siinä häärätessä syntyisi luontevaa keskustelua sekä vartalon vääntelyä ja käsien liikuttelua. Ei rollaattori eikä kävelykeppikään olisi esteenä. Tuskin edes pyörätuoli.

Uutta ajattelua vain laitoksiin.

Nettilehti Sermones on artikkelissaan ”Sairaat hoitamaan sairaita” (17.7.2007) kysynyt, onko omaisten huoliin ja potilaiden sekä laitoksissa elävien ikäihmisten viihtymättömyyteen enää muuta ratkaisua kuin täydellinen paradigman eli tausta-ajattelun vaihtaminen.

Nettilehti Sermones toteaa artikkelissaan, että lopulta on kysymys ihmiskäsityksestä. Nähdäänkö toinen ihminen oman elämänsä subjektina, tekijänä, seppänä? Onko jokaisessa hoidon ongelmassa kysymys aina edes henkilökunnan vähyydestä vaan ennen kaikkea kaavoihin kangistuneesta ajattelusta tai jopa täysin väärästä ajattelusta?

Voiko loukkaavampaa ja haavoittavampaa hoivaa olla kuin antaa vanhukselle pala valkoista tyroksia ja kehottaa häntä kuvittelemaan pullan leipomista. Tällaistakin hoivaa tarvitsevan ihmisen kohtaamista on kerrottu olleen jossakin päin Suomea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.