Suomi ja Venäjä voisivat ryhtyä laajaan ja monipuoliseen yhteistyöhön metsätalouden ja metsäteollisuuden kehittämisessä.

Suomesta ja Venäjän lounaisosasta, Pietarin alueesta, Karjalasta, Kuolan, Arkangelin ja Vologdan alueista voitaisiin luoda yhtenäinen metsätalousalue, jonka metsien kasvatuksessa, hakkuissa ja teollisuudessa harjoitettaisiin erittäin laajaa ja monipuolista yhteistyötä.

Metsätaloudessa poistettaisiin Suomen ja Venäjän välinen tulliraja kokonaan.

Yhteistyössä koko yhteistoiminta-alueen metsävarannot ja hakkuusuunnitteet laskettaisiin yhteen ja tehtäisiin yhteinen suunnitelma koko alueen metsävarannon hyödyntämisestä.

Samalla laskettaisiin yhteen myös koko Suomen ja Luoteis-Venäjän metsäteollisuus.

Koko alueen metsätaloussuunnittelu olisi yhden yhteisen johdon alainen ja suunnittelussa käytettäisiin yhteisiä normeja.

Samoin metsien kasvatuksessa ja hakkuissa olisivat käytössä yhteiset normit ja yhteiset mittayksiköt.

Myös kantohintojen hinnoittelussa olisivat yhteiset tekijät niin, että venäläiset eivät kokisi heidän raaka-aineitaan ryöstettävän Suomen teollisuuden tarpeisiin.

Suomalaista metsäteollisuutta käsiteltäisiin yhtenä kokonaisuutena niin, että Suomessa mukaan lasketaan kaikki tehtaat, myös nyt lakkautuksen alaiset tehtaat, esimerkkinä Kemijärven ja Summan tehtaat. Mukaan laskettaisiin myös sahateollisuus. Tehtaita ei laukkauteta.

Alue on niin suuri ja sen puuvarannot ovat niin mahtavat, että tarvitaan runsaasti uusia sahoja ja paperitehtaita alueen tuottaman puun jalostamiseen. Uudet tehtaat rakennettaisiin silloin Venäjälle uuden metsätalousalueen sisälle.

Sahaustoiminnassa sahatavaran loppukäsittely tapahtuisi Suomessa, koska silloin tavara olisi jo Euroopan Unionin alueella ja se täyttäisi viennin laatumääritykset.

Pääosin kaiken näiden tehtaiden tuottamat lopputuotteet menisivät maailmalle Suomen satamien kautta.

Sellun valmistamista varten tuotava puu voitaisiin esimerkiksi kuoria ja hakettaa Venäjällä.

Yhteistoiminnalla saavutettaisiin erittäin paljon etuja molemmille osapuolille.

Suomalainen teollisuus saisi tarvitsemansa raaka-aineet pääosin Suomesta, mutta myös Venäjältä, että tehtaita ei tarvitse lakkauttaa. Samalla suomalaiset olisivat mukana rakentamassa uutta alan liiketoimintaa Venäjällä ja näin Venäjän hallituksen tavoitteet omien metsien jalostamisessa tuotteiksi toteutuisivat.

Suomalaiset olisivat mukana suunnittelemassa koko laajan alueen metsätaloutta ja sen tuotteistamista sekä tekemässä päätöksiä.

Suomalaiset satamat ja puun jatkojalostajat saisivat uutta liiketoimintaa. Suomalainen metsäkoneteollisuus voisi lisätä tuotantoa ja liiketoimintaa kotimaassa ja Venäjällä.

Yhteistyössä syntyisi maailman laajin ja yhtenäisin metsätalousalue. Alueesta tulisi maailmassa markkinajohtaja ja hinnan määrittäjä viennissä. Kuljetusten järjestelyissä saavutettaisiin monia etuja ja hintakilpailua.

Samalla kehitettäisiin sekä Suomen että Venäjän puuhakkeen energiakäyttöä esimerkiksi Pietarissa, Petroskoissa, Murmankissa, Vologdassa ja Arkangelissa ja näin alueiden monilla pienillä paikkakunnilla. Se toisi lisää työtä meidän konepajoille, jotka tuottavat bioenergiaa varten polttokattiloita.

Hyvällä ja kiinteällä yhteistyöllä saamme varmuuden Suomen metsäteollisuuden kehittymisestä ja jatkuvuudesta sekä samalla Venäjän metsäteollisuuden kehittymisestä. Samalla Venäjän luoteisosasta ei synny kilpailijaa, vaan läheinen yhteistyökumppani. Samalla voidaan käyttää molemmin puolin rajaa ammattitaitoista työvoimaa aina tarvittaessa.

Vilho Kinnunen
Raahe