Taideteos samoin kuin taide-elämys ovat aina tekijästä ja kokijasta lähtöisin

Taideteos samoin kuin taide-elämys ovat aina tekijästä ja kokijasta lähtöisin

Taideteos samoin kuin taide-elämys ovat aina tekijän ja kokijan maailmankuvan, maailmankatsomuksen sekä henkilökohtaisen elämänkatsomuksen ja elämänkäsikirjoituksen synnyttämiä ja niiden avulla tuotettuja.

Taideteos ja siihen liittyvä esteettinen elämys eivät koskaan putoa taiteilijan päähän ja ajatuksiin mistään ulkopuolelta.

Ne nousevat taiteilijasta itsestään. Taiteilija itse on teostensa, tuotostensa, subjekti ja tekijä.

Ei ole olemassa taidetta sinänsä, taidetta joka olisi arvioinnin ulkopuolella.

Puheet taiteilijan – lähinnä puhuttu runouden yhteydessä – muusasta ovat puhetta taiteilijan alitajunnasta. Agatha Christie loi rikoksentutkijan alitajunnasta kokonaisen lihaa ja verta olevan henkilöhahmon. Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset synnyttivät kysymyksen luovan kirjoittajan roolihahmoista. Tämän päivän suomalainen näkijä seuraa alitajuntansa aavistuksia nimittäen niitä enkeleiksi ja hengiksi elämänsä poluilla.

Ihmisestä on moneksi – taiteessakin.

Ei ole olemassa inspiraatiota eikä kokijasta irrallaan olevaa elämystä tai kokemusta, jotka tulisivat tekijään tai kokijaan jostakin ulkopuolelta.

Inspiraatio on aina tekijän oman subjektiuden esilletulo ja esillepano.

Samoin on taideteoksen kokijan elämys, sillä on aina yhteys hänen maailmankuvaansa ja -katsomukseensa sekä hänen henkilökohtaiseen elämänkatsomukseensa ja elämänkäsikirjoitukseensa siinäkin tapauksessa, ettei hän ole sitä tietoisesti tehnyt.

Suomalaista mediaa ovat viime aikoina keskusteluttaneet muun muassa kolme taideteosta. Niiden jokaisen sisältönä on ollut jokin Suomen kansallisaarteista; itsenäisen ja vapaan isänmaan puolustajat, suomalaiset sotilaat sekä sotilasjohto. Lisäksi esillepanossa ovat olleet rakkaat, pienet lapset, ainokaiset.

Keskusteluiden kohteinakin olevat taideteokset ovat tuotoksia, joiden valmistamisessa on ollut tavoite tai tavoitteita ja valmistamistavassa on tehty valintoja tavoitteeseen tai tavoitteisiin pääsemiseksi.

Siinäkin tapauksessa, että taiteilija on kokenut jonkin työtänsä koskevan ratkaisun yhtäkkisenä oivalluksena, taiteilijan ajattelu ja alitajunta ovat käsitelleet aihetta ehkä pitkäänkin. Ihmisen tarkkaavaisuus kohdistuu yleensä asioihin, jotka liikkuvat hänen alitajunnassaan. Hän tekee havaintoja huomaamattaan.

Ihmisen koko havaintomaailma on sidoksissa siihen, mitä hänessä jo on.

Havaituksi tulleilla ulkoisilla tekijöillä on aina tarttumapinta havaitsijassa itsessään.

Niin sanottua puhdasta havaintoa ei ole olemassa.

Niin sanottua puhdasta taidetta ei ole olemassa – mitä se sitten olisikin.

Hermostoon ja aivotoimintaan kätkeytynyt valtava tietoinen tai tiedostamaton muistivarasto on taideteosta tehdessä toiminnassa kuten ihmisillä muussakin työssä ja tehtävissä. Mystisimmältäkin vaikuttava taiteellinen ratkaisu on lopulta taiteilijan sisäisen elämän tuotos.

Tuotosta koskevat lopulliset ratkaisut, esilletulot ja esillepanot, ovat aina tietoisia, rationaalisia tekoja tai ainakin niiden tulisi olla, sillä ihminen ei voi tässä ihmisten maailmassa olla vain vapaa, hänen tulee olla myös vastuullinen.

Myös silloin, kun taiteilija saa ärsykkeet ja vaikutteet itsensä ulkopuolelta, valinta vaihtoehtojen edessä on taiteilijalla itsellään.

Ellei näin olisi, ei voisi olla taideopetustakaan. Kuitenkin Suomessakin on taideopetusta perusopetuksesta korkeakouluopetukseen saakka.

Taideopetusta voi ottaa vastaan vain tietoisesti, ajattelulla, rationaalisesti.

Taiteen lopullinen tuottaminenkin on ajattelulla päättelemistä, rationaalisuutta.

Näin siinäkin tapauksessa, että taiteilijan on täytynyt vangita joihinkin puitteisiin sanoilla, väreillä, musiikilla, puheenvuoroilla, näyttämöllisillä esillepanoilla – millä tahansa – jokin mitä epämääräisin aavistus, mahdollisimman epätarkka – mystinenkin – tunne, kokemus ja elämys.

Mitä vaikeampi aihe, sitä vaikeampaa on hahmottaminen ja samalla vaikeampia valinnat – sillä eihän taiteilija voi päästää käsistään sellaista, mikä ei ole taideteos vaan vasta alkumatkaa hänen henkilökohtaisessa aivotyössään, elämyksen prosessoinnissaan.

Todellinen taiteilija ei jätä työtään kesken.

Todellista taiteen kokijaa eivät hämää vakuuttelut ”tämä on taidetta”.

Taide-elämys, esteettinen kokemus, syntyy samoista tekijöistä ja samoilla periaatteilla sekä taiteilijassa itsessään että taiteen kokijassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.