Pääsiäisviikon tapahtumien ajoitus – II osa – Pilatuksen luota ristinkuolemaan ”Se on täytetty”

Pääsiäisviikon tapahtumien ajoitus – II osa – Pilatuksen luota ristinkuolemaan ”Se on täytetty”

Kukonlaulun aikaan pääsiäisen aattona eli pitkänperjantain aamuna päivän valjettua kokoontunut Suuri Neuvosto teki omalta osaltaan päätöksen Jeesuksen kuolemantuomiosta. Suuren Neuvoston kannalta päätös oli nyt lainvoimainen, sillä se tehtiin päivänaikaan yön väistyttyä. Tuomion perustelut olivat uskonnollisia.

Jeesusta lähdettiin viemään temppelialueen pohjoisalueella sijaitsevaan Antonian linnaan, kasarmille, jossa pääsiäisajan poliittisten levottomuuksien varalta Merikesareasta Välimeren rannalta Jerusalemiin sotilaiden kanssa saapunut maaherra Pontius Pilatus majaili.

Rooman valtakuntaan kuuluneen Palestiinan paikallishallinto jaettiin kuningas Herodes Suuren kuoleman jälkeen Herodeksen pojille Herodes Antipakselle, Arkelaokselle ja Filippukselle. Juudean ja siis Jerusalemin alue tuli Arkelaokselle, joka kuitenkin kuoli jo muutaman vuoden päästä ja alueesta tehtiin maakunta, hallintoviranhaltijaksi nimettiin maaherra. Pontius Pilatus oli maaherrana 26 – 36 jKr. Jeesus on nykyisten tutkimusten mukaan syntynyt aikaisemmin kuin on luultu eli jo vuonna 7 ennen ajanlaskun alkua.

Betlehemin poikalasten surmauttaja ja Jeesus-lapsen henkeä uhannut kuningas Herodes Suuri kuoli vuonna 4 ennen ajanlaskun alkua eli Jeesuksen ollessa muutaman vuoden ikäinen. Herodes Suuren poika Herodes Antipas oli Jeesuksen kotimaakunnan neljännesruhtinas eli tetrarkka. Evankeliumeissa häntä nimitetään kuninkaaksi, mitä hän ei ollut, joka tapauksessa vain Rooman valtakunnan vasallikuningas. Filippus sai hallittavakseen muun muassa Palestiinan pohjoisosia, jonne Jordan-joen latvoille hän perusti Kesarea-nimisen kaupungin. Roomalaisten tukikohdasta Merikesareasta erotuksena tätä Kesareaa sanotaan Filippuksen Kesareaksi.

Jeesuksen syyttäjät toivat Pilatuksen edessä esille vain poliittisia syytöksiä. Jeesusta syytettiin kansan villitsijäksi sekä hänen väitettiin kieltäneen maksamasta veroja keisarille. Kolmas syytös oli, että Jeesus oli sanonut itseään kuninkaaksi.

Kuulusteltuaan Jeesusta näiden syytösten perusteella Pilatus teki johtopäätöksen, että Jeesus on syytön. Hän meni tämän myös sanomaan juutalaisille syyttäjille, jotka eivät pääsiäisaattona katsoneet voivansa jalallaan astua pakanan eli ei-juutalaisen palatsiin vaan Pilatus meni henkilökohtaisesti heidän luokseen ulos sisätiloista.

Tässä Jeesuksen tutkinnassa Pilatus tuli myös lausuneeksi tuon ajan roomalaisen ilmapiirin väsyneet sanat: ”Mikä on totuus?” ehkäpä edes odottamatta vastausta. Hän tuli tehneeksi kysymyksen tai lausuneeksi toteamuksen Jeesuksen sanottua itsestään: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudessa, kuulee minun ääneni”.

Myös Herodes Antipas oli tullut pääsiäisjuhlille Jerusalemiin ja asui isänsä palatsissa. Maaherra lähetti Jeesuksen hänen luokseen saatuaan tietää Jeesuksen olevan Herodeksen hallintoalueelta. Herodes ilahtui nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavat hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Luukkaan evankeliumi kertoo, että hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään.

Uuden testamentin mukaan näyttää siltä, Jeesus ei koskaan käynyt Herodeksen hallintokaupungissa Tiberiaassa, Gennesaret-järven länsirannalla. Syynä tähän saattoi olla, että Herodes Antipas oli sallinut surmata Jeesuksen ystävän Johannes Kastajan. Erään kerran Jeesus oli lähettänyt terveisiä Herodekselle sanoilla, sanokaa sille ketulle.

Jeesus siis vaikeni täysin Herodes Antipaksen kysellessä häneltä ”kaikenlaista” kuten Luukas asian ilmaisee. Vaikeneminen suututti Herodesta ja kostoksi hän puetti Jeesukselle roomalaiseen tapaan virantavoittelijan valkoisen asun ikään kuin Jeesus olisi nyt kandidaatti, ehdokas, kuninkaan virkaan. Latinankielen candidus on suomeksi valkoinen.

Jeesus vietiin uudestaan maaherra Pilatuksen eteen Antonian linnaan, kasarmiin. Päivä oli puolessa ja oli pääsiäisen aatto. Pian olivat alkamassa pääsiäisjuhlallisuudet temppelissä ja sen esipihan uhripaikalla. Juhlajumalanpalvelus päättyisi pääsiäislampaiden teurastamiseen, ja kansalaiset menisivät valmistamaan koteihinsa teurastetuista lampaista pääsiäisateriaa. Pääsiäistä vietettiin Egyptistä lähdön muistoksi ja pääsiäisaterian lammas oli Jumalan käskemä pääsiäisruoka. Jeesus oli opetuslastensa kanssa syönyt pääsiäisaterian edellisenä iltana.

Jeesuksen syyttäjien kannalta aika oli käynyt vähäksi ja Pilatus oli edelleen taipumaton. ”En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.”

Pilatus ehdotti huutavalle ihmismassalle Jeesuksen vapauttamista. ”Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?”

Pilatus sai ehdottomasti kieltävän vastauksen. Pilatus kehitteli vielä yhden keinon saada Jeesus vapaaksi. Hän teki Jeesuksen kurjan ja säälittävän näköiseksi, ja tämän piti tehota. Tuotako kurjaa kannattaisi tuomita kuolemaan.

Pilatus käski ruoskittaa Jeesuksen. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun Jeesuksen päähän ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. Sotilaat irvailivat Jeesukselle ja läimäyttivät häntä kasvoihin. Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: ”Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen”.

Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: ”Katso: ihminen!”

”Ecce homo!”

Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”

Jeesuksen syyttäjät eivät olleet saaneet Pilatusta vakuuttuneeksi syytöksillään, ei edes poliittisilla puheilla kuninkuushaluista ja veroista. Levottomaksi kylläkin puheilla Jumalan Pojasta, sillä kyllähän Pilatus Rooman ihmishahmoon tulleet jumalat tiesi. Käyttämättä oli vielä syytös, joka ei oikeastaan syytös ollutkaan. Se oli veto, jolla katsottiin horjutettavan Pilatuksen omaa asemaa Rooman keisarin edessä. Jeesuksen syyttäjät sanoivat rohkeasti Pilatukselle itselleen: ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä!”

Tämä tehosi.

Pilatus meni tuomarin istuimelle kuolemantuomio huulillaan.

Päättäväisyys oli antanut Pilatukselle takaisin voimantunnon ja hän vielä yritti: ”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?”

Hän sai ylipapeilta jo tutuksi tulleen vastauksen, jonka varmaan ennakoikin: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari” hoksasivat syyttäjät vetää jo hyväksi havaitusta narusta.

Oli puolenpäivän aika eli noin kuudes hetki päivästä, kun Jeesusta lähdettiin viemään ristiinnaulittavaksi Golgatalle. Laajalta alueelta Jerusalemiin saapuneet pääsiäisvieraat olivat saman aikaisesti kokoontumassa temppelialueelle juhlajumalanpalvelukseen uhrilampaat mukanaan, mutta määkimistä ei liene kuulunut sillä uhrilampaat ovat ääneti kuin on karitsa, jota teuraaksi viedään (Jes.53: 7).

Yhdeksännellä hetkellä eli kello 15 aikaan Jerusalemin temppelin pääsiäisjuhla huipentui pääsiäislampaiden teurastamiseen esipihalla, jonka kallioinen uhripaikka on vieläkin temppelin paikalle rakennetun muslimien Kalliomoskeijan sisäpuolella. Pääsiäislammas oli esikuva luvatusta Messiaasta, Jumalan Karitsasta joka pois ottaa maailman synnin.

Samalla yhdeksännellä hetkellä ristillä riippuva oikea Jumalan Karitsa, Jeesus, huusi kovalla äänellä: ”Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Jeesus huusi myös: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”. Ja vielä hän sanoi: ”Se on täytetty”. Tämän jälkeen hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Pääsiäisviikon tapahtumia ajoittavan artikkelin I osa on julkaistu 4.4.2009. Vuoden takaiset pääsiäiseen liittyvät artikkeli ovat sermones.fi:ssä päiväyksillä 21.3.2008 ja 22.3.2008.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.