Maidon aiheuttamista oireista keskustellaan jälleen. Yllättävän vähälle huomiolle näyttää edelleen jäävän karjan ruokana käytetyn AIV-rehun vaikutus lehmän maitoon.

Useimmat karjatilat ovat investoineet juuri AIV-rehun säilömiseen tilallaan ja asiasta keskusteleminen on myös taloudellinen kysymys.

Viime päivien julkisessa keskustelussa esillä on ollut maidon homogenoinnin sietokyky eri ihmisillä. Maidon rasvapallojen kokoon eri maissa on kiinnitetty huomiota. Ulkomaisen jäätelön ja jugurtin on huomattu sopivan suomalaisen nuoren vatsalle, joka kotimaassa kärsii laktoosi-intoleranssista tai muusta oirehtimisesta.

On olemassa monia käytännön kokemuksia siitä, että luomutilan karjan käsittelemätön maito on sopinut oirehtivalle vatsalle ja jopa lapselle, jolle lääkäri oli suositellut muuta kuin lehmän maitoa. Luomutila tässä tarkoittaa karjatilaa, jossa lehmiä ei ruokita AIV-rehulla.

Kaikilla maailman äideillä on tiedossa, miten heidän nauttimansa ravinto vaikuttaa lapsen ruoansulatukseen. Suomalaiset neuvolat antavat tässä asiassa äideille opastusta. Milloin lapsen vatsavaivojen syynä on pelkkä äidin liiallinen kahvinjuonti milloin jotkin erityiset ruoka-aineet.

Siis lapsi kokee kehossaan ja ruoansulatuksessaan äidin käyttämän ravinnon. Vastaavan yhteyden täytyy toimia myös eläinten maailmassa.

AIV-rehun kanssa tekemisissä olleet ihmiset tietävät, miten syövyttävää ainetta rehun säilömiseen käytettävä happo on. Sitä on myös käsiteltävä sen mukaisesti. Aikaisemmin tuorerehun valmistuksen ollessa käsivoimaista vakiovaatetuksena erityisesti rehutornissa rehuja polkien tiivistävälle oli tärkeää pitää pitkävartiset kumisaappaat jalassaan. Happoa ei saanut roiskahtaa varsinkaan silmille. Myös käsivarret piti suojata pitkähihaisella puserolla. Kysymyksessä oli siis vaarallinen aine.

Ehkä tässä esitettyjä tutkimuksia on olemassakin, mutta yleisesti niistä ei ole ollut puhetta. Mikäli kattava vertailututkimus luomukarjan ja AIV-rehua ravintonaan käyttäneen karjan maidoista puuttuu, se tulisi tehdä välittömästi. Tutkimuksen toteuttamisen ei luulisi olevan edes vaikeaa. Luomumaitoa käyttäviä vatsallaan oirehtivia koehenkilöitä varmaan Suomesta löytyisi riittävästi. Mikäli yhteyttä lehmän ruoan ja maidon laadun välillä ei olisi havaittavissa, tutkimuksia voisi suunnata toisaalle. Myös negatiivisen tutkimustuloksen yhteydessä usein saadaan tärkeää tutkimustietoa tulevia tutkimussuunnitelmia varten.

Maidon jakelussa huomiota on herättänyt myös vähäinen mielenkiinto, jopa haluttomuus, järjestää luomukarjan maidon välittämistä kuluttajille kaikkia luomukarjan maidon tuottajia tyydyttävällä tavalla.