Kirjailija Veikko Huovisessa ovat ruumiillistuneet kaipaus ja odotus, toivo ja tulevaisuuden usko, onni ja ilo, rakkauden kaipuu ja luottamus hyvän voittoon. Nuo ihmisen mielenmaiseman ”Siintävät vuoret”, jonka niminen on Huovisen vuonna 1959 ilmestynyt teos.

Tieto Huovisen poismenosta herkisti. Saattoi ajatella, että näin tapahtui suurimmassa osassa suomalaisia. Kaipaus kosketti sydäntä ja koskettaa yhä.

Huovinen oli merkinnyt kaiken pysyvyyttä. Turvallisuutta ja onnellisuutta. Maisemassa, jossa Havukka-ahon ajattelija nauraa kihertää kämmeneensä herrojen tyhmyydelle ja omituisuudelle. Kouhoudenkin tullessa määritellyksi.

Huovisen poismeno on sitä, etteivät turvallisuus ja onnellisuus ole välttämättä pysyviä. Huovisen pojan traaginen kuolema jo vei elämältä pohjaa.

Luultavasti Suomen kirjastoista on näinä päivinä lainattu Huovisen kirjoja reppukaupalla.