Suomessa ei vallattomalle seremoniamestarille ole sosiaalista tilausta eikä kansalaisten hyväksyntää, sanoo perustuslain uudistusta valmistelevan Taxellin komitean jäsen eduskunnan 2. varapuhemies Johannes Koskinen tuoreessa kirjoituksessaan (HS 10.11.) presidentin valtaoikeuksista.

Koskisen mukaan nykyisen perustuslain mukaisesta käytännöstä on ollut ongelmia ennemminkin silloin, kun nykyisen valtiosäännön kirjainta ja henkeä ei ole noudatettu.

Koskinen muistuttaa vuoden 2000 ison perustuslakiuudistuksen tavoitteena olleen saada valtioneuvoston ja presidentin välille sellainen vallanjako, joka sopisi suomalaiseen kansanvaltaan kymmeniä vuosia. ”Presidentin vallankäyttö sidottiin tuolloin laajasti valtioneuvoston valmisteluun ja linjaratkaisuihin”.

Voimassa oleva perustuslaki ei siis merkitse kaksipäistä ulkopolitiikan johtamista vaan presidentin ja valtioneuvoston yhteistä linjaa. ”Mitä isompi asia, sitä vahvempi on tarve neuvotella yhteinen kanta.” Yhteisen kannan määrittelyssä tärkeitä foorumeja ovat hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan utvan ja presidentin yhteiskokoukset, Koskinen korostaa.

”Vajaan kymmenen vuoden kokemukset osoittavat perustuslain onnistuneen hyvin eduskunnan vallan vahvistamisessa, enemmistöparlamentarismin juurruttamisessa ja luontevan roolin rakentamisessa kansan suoraan valitsemalle presidentille.”

Kantaansa ja näkemystään valottavassa ja perustelevassa kirjoituksessaan Koskinen pitää tärkeänä maltillista perustuslain tarkistusta. ”Ristiriitoja herättävissä kysymyksissä tarvitaan mieluummin maltillisia kompromisseja kuin mielipiteiden ääripäiden korostusta”.

Ks. sermones.fi:n artikkeleita hakusanalla ”presidentin valtaoikeudet”