Raamattu alkaa ja päättyy puhumalla elämänpuusta.

Raamattu alkaa Kristuksesta ja päättyy Kristukseen.

Elämänpuu on eri kulttuurien ikiaikaista symboliikkaa. Elämänpuu on varmistanut eilisen vaihtumisen täksi päiväksi ja tämän päivän huomiseksi. Taivaankansi on ollut sen varassa. Jos elämänpuu olisi murtunut, ihmiset olisivat joutuneet kannattelemaan taivaankantta omilla hartioillaan, uskottiin eräässä kulttuurikertomuksessa.

Viron edesmennyt presidentti Lennart Meri katseli kerran kuinka maailma pyöri elämän tukipylvään, maailmansammaksen, ympärillä. Tämä tapahtui Kamtsatkan metsätundralla poronhoitaja Äitekin talvileirissä vuonna 1962.

Äitekin suuren kodan keskellä oli käsivarren paksuinen käytöstä kiillottunut tukipylväs. Pylväs oli toisesta päästä maassa, toisesta pimeässä savuaukossa, josta se hävisi silmistä ja ilmestyi uudelleen näkyviin Pohjantähden kirkkaana pisteenä tai oikeammin reikänä, jonka se oli kuluttanut taivaankanteen.

”Kun tällä tavoin makaa hiipuvan hiilloksen ääressä ja tuijottaa kumottavaa pylvästä myöten taivasta, tajuaa silmä ja kuvittelukyky kahdenlaista liikettä. Ensin tuntuu kuin Pohjantähteä ympäröivä avaruus olisi liikkumaton ja oikeastaan kota on se, joka yön saapuessa alkaa hiljalleen kiertää oman akselinsa ympäri, maailman akselin ympäri …”

”Sitten tuntuu taas kuin pyörisi taivaankaari – joka niin tarkalleen jäljittelee kodan kartiomaista muotoa – ja taivaan kanssa pyörii koko ilmatila kotiakselin ympäri.”

Meri kertoo nähneensä tässä Sammon ihmemyllyn. ”Tämä hidas pyöriminen tapaa myöhemmän analogian maanviljelijäksi ryhtyvän ihmemyllyssä, jauhavissa käsikivissä, mutta pitkään ennen sitä se on vuosituhansien ajan ollut elämän, työn ja varallisuuden runollinen symboli.”

Meri kertoo tutkimusmatkastaan teoksessaan ”Hopean valkea – matka menneeseen oppaina aurinko, fantasia ja folklore”. Teos ilmestyi Neuvostoliitossa vuonna 1983.

Tsuktsitarinoiden mukaan Pohjantähti on reikä, jonka kautta pääsee toiseen maailmaan. Kodan pylväs yhdistää näkyvän ja näkymättömän maailman. Se yhdistää ihmisen esivanhempiinsa, esivanhemmat vielä syntymättömiin jälkeläisiinsä, menneisyyden tulevaisuuteen.

Pohjois-Venäjän tundrassa Obsedavuoren lähellä Petšoran alajuoksua Meri sai seurata jurakkisamojedien, nenetsien, talvikodan pystytystä. Ensin nostettiin pystyyn kaksi narulla päästä yhteen sidottua kattoriukua, jotka olivat nimeltään kotakuusia. Rakentuvan kartion keskelle keskiakselille pystytettiin pyhä pylväs siimsi. Sen jälkeen kehikko päällystettiin kaksinkertaisella poronnahkapeitteellä.

Meri näkee kuusen ympärillä pyörivän maailman tunnusmerkit myös oman aikansa karjalaisen asumuksen pirtin uuninpylväässä.

Kuvattuaan miten pystypuu, pyhä pylväs, kotakuusi, toimii Kalevalan Sammon akselina Meri lähtee etsimään yhteyttä kuusen, kotakuusen ja joulukuusen välille päätyen tallinnalaiseen 1400-luvun traditioon polttaa kaksi kuusta talvipäivän seisauksen aikoihin Tallinnan torilla sekä päätyen myös muun muassa 1800-luvun käytäntöön juhlistaa talvipäivän seisausta kuusenoksilla kaduilla ja kodeissa.

Meri on pyrkinyt ratkaisemaan maailmanpatsaan, pyhän pylvään, arvoitusta ja on päätynyt joulukuuseen. Käsitykseen elämänpuun globaalista alkutyypistä Meri ei yhdy, mutta on huomattava että Hopean valkea-teos on ilmestynyt Neuvostoliiton aikana. Raamatun kertomusta paratiisin elämänpuusta ei ollut hyvä mainita.

Meri on kuitenkin kuljettanut ajatuksia maailman luomisen Elämänpuusta läpi aikojen ja kulttuurien tähän juhlaviikkoon, jolloin joulukuusi on Joulun pönkä. Ilman joulukuusta ei joulu tuntuisi oikein joululta. Joulukuusi kannattelee jouluamme – maailmaamme – meidän itsemme ei tarvitse sitä tehdä. Olemme vain mukana. Joulu vie.

Joulupuu on rakennettu, Joulu on jo ovella.

Ks. www.kotimaa24.fi Valma Kukon blogi, jossa on valokuva armenialaisesta rististä, elämänpuusta!