Lapin yliopisto on saanut Suomen Akatemialta 375 000 euron rahoituksen lestadiolaisuuden tutkimiseksi. Rahoituspäätös on alusta alkaen herättänyt ihmetystä, sillä herätysliiketutkimus on aina syvästi teologista. Lapin yliopistossa ei ole teologista tiedekuntaa eikä alan tutkimusta.

Lapin yliopiston lestadiolaisuuden tutkimus kulkee nimellä ”Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa”.

Tutkimuksen nimeä on kritisoitu ankarasti, sillä yksikään Suomen luterilaisen kirkon luterilaisista herätysliikkeistä ei ole ideologia eikä ”ismi”! Ei myöskään poliittista teologiaa!

Lapin yliopiston Lappean internetsivulla oleva tutkimuskuvaus ei ole luterilaisen herätysliikkeen kuvausta. Tutkimuskuvaus sopii Yhdysvaltain kristillisen oikeiston kuvaukseksi.

Tekstissä tulevat lestadiolaisuuden kuvauksina vastaan ilmaisut fundamentalismi, ei haasta maallista esivaltaa, ovat kristillistä oikeistoa, protestanttisen poliittisen teologian traditiota, valtion jumalallistaminen.

Ja vielä, että ”lestadiolaiset ovat pitkään kuuluneet evankelis-luterilaiseen kirkkoon”, kun kuitenkin koko lestadiolaisuus on syntynyt luterilaisen kirkon sisällä ja luterilaiselta pohjalta kuten toisetkin Suomen luterilaisen kirkon 1700- ja 1800-luvulla syntyneet luterilaiset herätysliikkeet
rukoilevaisuus, herännäisyys ja evankelisuus. Nämä neljä luterilaista herätysliikettä ovat syntyneet yksittäisten ihmisten hengellisestä etsinnästä kun on kysytty, mitä luterilaisen uskonpuhdistuksen pääperiaatteet merkitsevät heidän kohdallaan.

Luterilaisen uskonpuhdistuksen pääperiaatteet ovat uskonvanhurskaus lahjavanhurskautena ja raamattuperiaate. Raamattuperiaate tarkoittaa sitä, että Raamattu on uskon korkein ohje.

Lapin yliopiston lestadiolaisuuden tutkimushanke perustuu paikkansa pitämättömille oletuksille. Tutkimuskuvauksessa lestadiolaisuus rinnastuu paitsi Yhdysvaltain kalvinismipohjaiseen evankelikaalisuuteen, myös islamiin. Poliittisesti aktiiviset evankelikaalit muodostavat Yhdysvaltain kristillisen oikeiston.

Tutkimuskuvauksen teksti: ”… lähestymme lestadiolaisuutta protestanttisen poliittisen teologian traditiona …” on karmeaa luettavaa.

Kalvinismipohjainen evankelikaalisuus on luterilaisesta herätysliikkeestä niin kaukana kuin kalvinismipohjainen protestanttisuus on. Luterilaisuus ei todellakaan ole poliittista teologiaa!

Lapin yliopiston lestadiolaisuustutkimuksen olisi pitänyt lähtökohtaisesti perustua luterilaisen etiikan kahden regimentin oppiin yhteiskunnasta ja esivallasta. Kahden regimentin opissa uskon alue ja maallinen alue ovat nimenomaan erillään. Luterilainen maallinen etiikka on rationaalista kaikki ihmiset kattavaa luonnollisen lain etiikkaa.

Luterilaisessa kirkossa ja sen luterilaisissa herätysliikkeissä Raamattu on uskon korkein ohje, ei yhteiskunnan. Kalvinismipohjaisessa uskonnollisuudessa on toisin. Suomen Kristillisdemokraattisen puolueen uskonnollisissa taustayhteisöissä on anglosaksista herätyskristillisyyttä, jonka kalvinilainen yhteiskuntateologia on poliittista teologiaa. Näkemykseen sisältyy ajatus teokratiasta. Tässä on selitys sille, miksi lestadiolaisuus – varsinkaan sen suurin suuntaus vanhoillislestadiolaisuus – ei ole mukana Suomen Kristillisdemokraattisessa puolueessa.

Myös islamiin kuuluu poliittinen teologia. Islamin yhteiskunnallinen pohja on teokraattisesti heidän pyhässä kirjassaan Koraanissa. Uskonpuhdistaja Martti Luther aikanaan näyttävästi nimenomaan hylkäsi teokraattiset näkemykset.

Luterilaiset yhteiskunnalliset periaatteet ilmenevät Suomessa maallikkoaktiivisuutena vaikkapa siinä, että kristitylle maallikolle on luonnollista osallistua sekä hengelliseen että yhteiskunnalliseen toimintaan. Poliittisessa toiminnassa ovat mukana vakaumukselliset kristityt yhdessä ei-uskonnollisten kansalaisten kanssa. Ei eristäydytä, mutta ei myöskään nousta barrikadeille eikä olla valmiita radikalismiin. Luterilaisessa etiikassa vaikutetaan keskustelukulttuurin menetelmin ja kahden regimentin periaattein.

Tutkimuskuvaus väittää, ettei lestadiolaisuus haasta esivaltaa. Asia on päinvastoin. Esivalta on tullut Lapissakin haastetuksi, kun juuri lestadiolaisuus on yhteiskunnallisissa asioissa käynyt keskustelua radikaalin vasemmiston kanssa. Myös muilta suunnilta tullut radikalismi on hylätty.

Luterilaisuudessa kuuliaisuus esivallalle ei ole esivallan jumalallistamista eikä sokeaa tottelemista kuten tutkimushanke harhaanjohtavasti antaa ymmärtää. Luterilainen etiikka, jota lestadiolaisuus edustaa, haastaa sekä maallisen että hengellisen esivallan, mutta ei väkivalloin vaan keskustellen rationaaliseen päättelyyn ja moraalisuuteen tukeutuen.

Yliopistojen herätysliiketutkimuksiin on voitava luottaa. Vähin mitä voi edellyttää, on premissin, lähtöoletuksen pitävyys.

Lestadiolaisuus on Suomen herätysliikkeistä kansainvälisesti laajimmin levinnyt, Suomessa pohjoisesta eteläiseen Suomeen saakka. Herätysliike on myös yksi arktisen alueen kulttuurisista sisällöistä. Jäämeren rantojen, Kuolan ja Petsamon historia on myös lestadiolaisuuden historiaa.

Aikanaan presidentti Mihail Gorbatšov sanoi Murmanskissa pitämässään puheessa, että aidon rauhan ja hedelmällisen yhteistyön vyöhykkeen rakentaminen Pohjoiseen onnistuu vain, jos alueen kehittäminen saa merkitä myös kulttuuristen sisältöjen mukaan ottamista.

Gorbatšovin testamentti merkitsee haastetta Suomen tiedeyhteisölle eri yliopistoissa. Haaste merkitsee myös julkista keskustelua – tällä hetkellä muun muassa Lapin yliopiston lestadiolaisuustutkimuksesta. Yksi tieteen kriteereistä on itsekorjautuvuus, ja onhan yliopistoilla myös yhteiskunnallinen tehtävä ja vastuu siitä.

Kun sermones.fi on esittänyt teologista ja uskontotieteellistä tutkimusta sisällytettäväksi Suomen arktiseen strategiaan ja nimenomaan haasteeksi Lapin ylipistolle, se ei suinkaan ole tarkoittanut tutkimuksen tekemistä epäpätevin tutkijavoimin eikä tutkimusta, jossa tutkijan subjektiiviset tutkimusintressit määräävät tutkimustuloksen.

Ks. sermones.fi:n artikkeleita hakusanalla ”Suomen arktinen strategia”!

Viime vuosien ja viime vuosikymmenten lestadiolaisuuden tutkimuksista sermones.fi julkaisee artikkelin 4. marraskuuta 2011. Artikkeli on luettavissa sermones.fi:n marraskuun 2011 arkistossa osastossa ”Artikkelit”.