Sampo – fantasiaa vai elävää historiaa?
Sampo pyörii ihmisten mielissä ja jauhaa uusia oivalluksia. Mutta mikä Sampo on? Mikä on sen alkuperä? Mikä on sen tarkoitus?
Oulussa järjestetään tulevana lauantaina 6. toukokuuta elokuvatapahtuma aiheenaan ”Sampo ja sen takojat” (Kaleva 4.5.). Oulun yliopiston elokuvatutkimuksen dosentti Kimmo Laine kertoo Oulun pääkirjastossa Aleksandr Ptushkon fantasiaelokuvasta Sampo. Elokuva myös esitetään Laineen puheenvuoron jälkeen.
Elokuva on syntynyt Neuvostoliiton ja Suomen yhteistyönä, johon aloite on tullut vuonna 1956 Neuvostoliitosta. Oulussa Sampo ja sen takojat-tapahtuma liittyy Oulun elokuvakeskuksen ja kaupunginkirjaston yhteiseen Oi kallis Suomenmaa-esitysprojektiin.
Ptushko oli fantasia- ja satuaiheisiin erikoistunut ohjaaja. Niin myös elokuva Sampo on voimakas fantasia. Kalevan artikkelin kuvituksessa Ilmarinen takoo tulesta auran ja hevosen, joilla Lemminkäinen kyntää kyisen pellon. Lemminkäinen ja seppä Ilmarinen takovat uutta ihmettä otsat hiessä, toteaa artikkelin kirjoittanut Esko Aho artikkelin kuvatekstissä.
Oliko tai onko Sampo satua? Onko se fantasiaa? Mitä se on?
Viron presidentti Lennart Meri kertoo nähneensä Sammon (Gummerus 1983).
Meri kertoo nähneensä Sammon ihmemyllyn. Se tapahtui ensi kerran vuonna 1962 Kamtsatkan metsätundralla poronhoitaja Äitekin talvileirissä.
Äitekin suuren kodan keskellä oli käsivarren paksuinen käytöstä kiillottunut tukipylväs. Meri kertoo kirjassaan Hopeanvalkea, että sileäksi kuluneen pylvään kohdalla loistaa kodan nokisten kattoriukujen tiheikön läpi liikkumaton Pohjantähti. Pylväs oli toisesta päästä maassa, toisesta pimeässä savuaukossa, josta se hävisi silmistä ja ilmestyi uudelleen näkyviin Pohjantähden kirkkaana pisteenä, tai oikeammin reikänä, jonka se oli kuluttanut taivaankanteen.
”Kun tällä tavoin makaa hiipuvan hiilloksen ääressä ja tuijottaa kumottavaa pylvästä myöten taivasta, tajuaa silmä ja kuvittelukyky kahdenlaista liikettä. Ensin tuntuu kuin Pohjantähteä ympäröivä avaruus olisi liikkumaton ja oikeastaan kota on se, joka yön saapuessa alkaa hiljalleen kiertää oman akselinsa ympäri, maailman akselin ympäri – sillä mitään muutahan tässä tyhjyydessä ei ole.”
”Sitten tuntuu taas kuin pyörisi taivaankaari – joka niin tarkalleen jäljittelee kodan kartiomaista muotoa – ja taivaan kanssa pyörii koko ilmatila kotiakselin ympäri. Tämä hyvin itsekeskeinen kuva on jopa vaikuttavampi. Mutta kodan karvainen tila ja kosminen tähtiavaruus sulavat jotenkin yhteen. Ja jos toinen on ihmiskäden mestaroima, miksi ei voisi yhtä hyvin olla toinenkin. Vain sen suuremman heijastusta, joka yhtä kuuliaisesti kuitenkin pyörii kotipylvään ympärillä.”
”Myös Kalevala samastaa Sammon luojan taivaan avaruuden luojaan:
’Se on seppo sen mokoma,
Ylen taitava takoja,
Jok’ on taivoa takonut
Ilman kantta kalkutellut:
Ei tunnu vasaran jälki
Eikä pihtien pitämät.’
(7: 333 – 338)Tämä hidas pyöriminen tapaa myöhemmän analogian maanviljelijäksi ryhtyvän ihmemyllyssä, jauhavissa käsikivissä, mutta pitkään ennen sitä se on vuosituhansien ajan ollut elämän, työn ja varallisuuden runollinen symboli.”
”Myös pylväs on ollut paljon enemmän kuin maailman akseli, jonka ympärillä elämä kiersi. Pylväs oli yhdistävä side. Pylväs yhdisti katoavan pienen nykyisyyden hetken pohjattomaan menneisyyteen ja suunnattomaan tulevaisuuteen.”
Meri on pyrkinyt ratkaisemaan maailmanpatsaan, pyhän pylvään, arvoitusta ja on päätynyt joulukuuseen. Käsitykseen elämänpuun globaalista alkutyypistä Meri ei yhdy, mutta on huomattava että Hopean valkea-teos on ilmestynyt Neuvostoliiton aikana