Presidentti Tarja Halonen ei ole ollut täysin tyytyväinen tapaan, jolla suomalainen media on uutisoinut Viron ja Venäjän patsaskiistaa. Yllättäen kritiikkiä presidentinlinnan presidenttifoorumissa sai myös suomalainen Irak-uutisointi. Mistä kritiikeissä pohjimmiltaan on kysymys?

Presidentti Halonen itse sekä presidenttifoorumissa puheenvuoroja käyttänyt entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ovat kyllä saaneet paljon kritiikkiä suhteistaan Yhdysvaltoihin. Saako suomalainen media siis nuhteita siitä, että se on uutisoinut myös vierailukutsun puuttumisesta? Vai mistä on kysymys?

Halonen ja Tuomioja olivat nuoruudessaan poliittisesti aktiivisia vasemmistolaisia. Ihmisillä on monenlaisia elämänhistorioita ja siksi painoarvo on tämän päivän teoilla ja ajatuksilla. Onko niissä sitten sellaista, mikä on estänyt Yhdysvalloissa täyden luottamuksen syntymisen?

Irak-kysymys on ollut niin raskas, että Suomenkaan ulkopolitiikka ei olisi saanut jäädä vain Yhdysvaltain arvosteluksi. Näinhän pääsääntöisesti on jäänyt sekä Haloselta että Tuomiojalta.

Ei olisi myöskään saanut vain odottaa vierailukutsua, vaan olisi pitänyt itse olla aloitteellinen Yhdysvaltoihin päin varsinkin jos oli epäilyjä Suomen ulkopoliittisten toimijoiden vasemmistolaisen viitekehyksen karsastamisesta valtameren takana.

Demokraattisella Suomella ja sen sivistyspääomalla olisi paljon annettavaa maailmanetiikan piiriin kuuluvissa kysymyksissä, mutta myös toisen osapuolen kulttuurihistoria on tunnettava.

Yhdysvaltoja kohdatessa on tunnettava perustuslain syntyyn vaikuttaneet uudisraivaajien ”liberty”, Amerikan uskonnot historioineen sekä valistuksen henki voidakseen analysoida onko amerikkalaiseen demokratiaan tullut myöhempinä aikoina sellaista, mitä ei enää voi johtaa mainituista elementeistä. Vai onko mainituissa elementeissä sellaisia historian jäänteitä, jotka tulisi kyseenalaistaa?

Suomalainen mediako on sitten tuohon laaja-alaiseen ammattitaitoon pystynyt, mutta Halonen ja Tuomioja eivät? Raskailla punnuksilla punnitessa molempien tahojen painoarvo saattaa jäädä pieneksi.

Ulkopolitiikka edellyttää niin ulkopoliittisilta toimijoilta kuin medialtakin raskaansarjan ammattitaitoa ja lisäksi aistimista kaikilla viidellä aistilla. On osattava erottaa näkemyksistä ja kannanotoista, mitä niissä on, vaikka ei näyttäisi olevan mitään erityistä.

Kun jo Suomessa on poliittisia fundamentalisteja, russofobisteja sekä bush- ja usafobisteja niin miksei heitä sitten olisi nimenomaan siellä, missä vastakkainasettelut parhaillaan korostuvat. Median täytyy vapista kaiken tämän keskellä, jotta uutisista tulisi objektiivisia. Mustakylkinen Halonen onnistui median vapisuttamisessa.

Oma mielenkiintonsa on, edelsikö presidenttifoorumia puhelinkeskustelu presidentti Vladimir Putinin kanssa. Mistä ja miten ystävät keskustelivat? Puhellaan!