Suomella on herkkä sijainti sen itärajan ollessa samalla Euroopan unioniin kuulumattoman Venäjän kanssa yhteinen valtioiden välinen raja. Mikäli jokin kansainvälinen selkkaus ulottuisi Eurooppaan saakka, Suomen olo ei välttämättä säilyisi nykyisenlaisena lintukotona.

Itä ja länsi kohtaavat Suomen itärajalla. Tämä on maantieteellinen tosiasia, jolla on poliittinen merkitys. Miksi tämän tosiasian esiintuominen puolustusministeri Jyri Häkämiehen Yhdysvalloissa pitämässä puheessa tapahtui epäasiallisesti?

Eivät tökeröt lauseet puheeseen itsestään kävele.

Eivät puheen tökeröt lauseet mitään retoriikkaa olleet.

Aivan kuin olisi vetänyt jostakin ovesta.

Ilman syyttävää sormea Venäjään päin olisi riittänyt kansainvälisen ja eurooppalaisen vakauden merkityksen korostaminen Suomen kannalta. Eurooppaan ulottuva kansainvälinen selkkaus ei säästäisi Suomeakaan.

Barentsin alueen kaasu- ja öljyesiintymät pohjoisnavan omistuksineen ovat tuoneet lisämerkityksen Suomen geopolitiikkaan. Suomen helsinkikeskeinen keskustelu ei ole asiasta käyttänyt kovin useita puheenvuoroja. Venäjällä on pohjoisella napa-alueella kasvava rooli. Miksi Suomen valtion puheenvuorossa tätä korostettiin Yhdysvalloissa, kun asiasta ei ole ensin kotimaassa keskusteltu kovinkaan paljon?

Suomi on joutunut puolustus- ja itsenäisyystaisteluihin kansainvälisten eturistiriitojen takia. Näin oli kaksisataa vuotta sitten, jolloin Venäjä valloitti Suomen. Näin oli toisessa maailmansodassa, jossa Suomi säilytti itsenäisyytensä. Suomi ottaa turvallisuus-, ulko- ja puolustuspolitiikassaan nämä historiansa vaiheet ja seuraukset huomioon.

Amerikkalaiset kuulijat eivät välttämättä tunne Suomen historiaa ja siksi ministeri Häkämiehen puheessa olisi ollut hyvä sitäkin puolta hiukan esitellä perusteluiksi Suomen kansalliselle puolustukselle.

Yhdysvalloissa pidetyssä Suomen valtion puheenvuorossa olisi pitänyt laveasti selostaa niitä yhteistyömuotoja, joita Suomella ja Venäjällä on tällä hetkellä. Yhteistyö on ollut ja on kansalaistoimintaa parhaimmillaan ja tällöin molemminpuolista mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Vuorovaikutteinen yhteistoiminta Suomen ja Venäjän välillä on rauhantyötä. Näin pieni Suomi omalta osaltaan vakauttaa Euroopan unionia suhteessa unioniin kuulumattomaan suureen valtioon.

Euroopan unionin vakaus on samalla globaalia vakautta. Suomen alueellinen vuorovaikutus naapurimaihin on rauhanturvatyötä.

Suomella on oma sivistyspääomansa ja kulttuurinsa sekä oma historiansa ja sijaintinsa. Nämä ovat perusteluina Suomen valinnoille turvallisuus- ulko- ja puolustuspolitiikassa.

Ministeri Häkämies kertoi puheessaan suomalaisten haluavan säilyttää itsellään alueellisen maanpuolustuksen ja yleisen asevelvollisuuden. Hyvin koulutetut sotilaat ovat hyviä reserviläisiä ja hyviä rauhanturvaajia ulkomailla. Pienuudestaan huolimatta Suomi on merkittävä vakauttaja kansainvälisissä rauhanturvaamistehtävissä. Tämä kaikki ilman sotilasliitto Natoa, minkä Häkämies myös mainitsi.

Ministerin puhe oli amerikkalaisille selvää Suomen itsenäisen, kansallisen linjan kuvaamista. Olisi vain pitänyt mainita Suomen läntinen naapuri Ruotsi nimeltä niiden valtioiden joukossa, jotka ovat hylkäämässä alueellisen puolustuksen käsitteen ja keskittymässä sen sijaan kansainvälisiin rauhanturvaamisoperaatioihin, jotka tapahtuvat kaukana omien rajojen ulkopuolella.

Etsitäänhän Ruotsissa poliisivoimin sotarikollisia, jotka asuvat Suomen lähinaapurissa. Terrorismin ilmenemistä valvotaan.

Tietoverkkohyökkäykset myös Suomeen ovat uhka eivät vain haaste.

Ministeri Häkämies korosti puheessaan suomalaista osaamista tietoverkkoteknologiassa ja näki osaamisen olevan osa alueellista puolustusta. Siitä voisi olla eri mieltä, oliko tarpeellista mainita Venäjää nimeltä Viron patsaskiistan yhteydessä tapahtuneissa verkkohyökkäyksissä.

Tietoverkkohyökkäykset joka tapauksessa ovat tämän päivän maailmassa turvallisuuden vakava uhka, jonka torjumiseksi Suomella olisi paljon annettavaa myös kansainvälisesti. Oli oikein ottaa ne ministerin puheessa esille.

Ministeri Häkämiehen puheen otsikko oli oikeastaan hauska. ”Suomi: samanlainen ja kuitenkin erilainen”. Otsikko sopii puheenvuoroon, joka tulee valtiosta nimeltä ”Suomi” ja jonka logoista yksi on ”Sisu” niin, ettei sille ole suomalaisten uudisraivaajien muistomerkkiin Yhdysvalloissa löydetty englanninkielistä vastinetta. Englanninkielisen tekstin keskellä loistaa suomeksi sana ”sisu”.

Esitellessään Suomen näkemyksiä eurooppalaisista turvallisuuskysymyksistä Häkämies vastasi kysymyksiin: ”Miksi Suomi pitää yhä kiinni alueellisesta puolustuksesta ja yleisestä asevelvollisuudesta? Ja miksi Suomi jää yhä edelleen sotilaallisten liittoutumien ulkopuolelle, kun lähestulkoon kaikille muille kehittyneen maailman valtioille nämä ovat menneisyyteen kuuluvia ratkaisuja?”

Vastaukset sisältävä puhe oli kolmea lausetta lukuun ottamatta hyvä infopaketti, mikä myös esiteltiin asiallisesti ilman sotakiihkoa ellei sellaiseksi nähdä Häkämiehen esitystä EU:n ja Naton yhteistyön parantamiseksi nykyisestään. Kun olisivat olleet pois kolminkertainen ”Venäjä” sekä puheen lopusta vihjaileva Shakespearin Hamletin puheenvuoro ”ollako vai eikö olla”, olisi puhe eräin varauksin ollut asianmukainen. Jokin muukin kohta olisi edellyttänyt tarkistusta.

Merkittävä puute puheessa on sen rakenne kokonaisuudessaan. Puhe on luettelo asioista. Jäntevää on vain jäsentely kolmen ympyrän avulla. Paikoin puheen käsikirjoitus tuo mieleen tajunnanvirtatekniikan.

Kuka tai ketkä olivat puolustusministeri Häkämiehen Yhdysvalloissa pitämän puheen varsinaiset kirjoittajat?