Gummerus on julkaissut kirjan ”Saunavuosi Muisti- ja vieraskirja”.

Gummerus on julkaissut kirjan ”Saunavuosi Muisti- ja vieraskirja”.

Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispan, metropoliitta Panteleimonin mukaan Pähkinäsaaren rauhan raja yhä kummittelee Suomessa.

Metropoliitta Panteleimonin mielestä vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan raja jakoi suomalaiset itä- ja länsisuomalaisiin ja jako on edelleen nähtävissä.

Metropoliitta piti valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Raahessa viime viikolla luennon itäisestä ihmisestä.

Ruotsin ja Novgorodin kauppatasavallan välillä solmitun Pähkinäsaaren rauhan raja lähti Kaakkois-Suomesta päätyen Pohjanmaalle joko Pattijoen tai Pyhäjoen tienoille. Nimensä rauha sai Pähkinälinnan linnoituksesta Laatokan Pähkinäsaaressa.

Panteleimonin kuvaaman itä-suomalaisen ihmisen tunnistaa pehmeästä leivästä ja kipakoista saunanlöylyistä. Länsi-suomalaisen leipä on kovaa.

Nämä itä-suomalaisen ihmisen itäiset tunnusmerkit yltävät Siperiaan asti.

Panteleimon korosti luennossaan luonnon ja ihmisen persoonallisuuden ykseyttä. Itä-Suomen vaihteleva luonto on tehnyt ihmisistä sanataiteilijoita. Pohjanmaan lakeus on tehnyt kuvataiteilijoita.

Hänen mielestään maisema vaikuttaa ihmisen luonteeseen.

Panteleimonin luennon itäinen ihminen tarkoittaa erityisesti Rajakarjalan ortodoksia.

Ortodoksi Rajakarjalan ihminen on kestiystävällinen, herkkä, runollisesti lahjakas ja lapsenomainen.

”Tunteellisuus ja runollinen lahjakkuus kulkevat käsikädessä. Kalevala koottiinkin pääosin ortodoksisten karjalaisten keskuudesta.”

Miehet ovat äkkipikaisia ja siitä on ollut seurauksena taipuvuus alkoholiin. Naisten heikko asema purkautuu itkuvirsinä.

Karjalainen ihminen on sopeutuvainen ja ”valitettavasti sulautuu helposti”, sanoi Panteleimon.

Toisen maailmansodan sodat lopettivat Karjalan perinteisen kyläelämän. Tilanteeseen sopeuduttiin ja sulauduttiin uuteen elämänympäristöön.

Nyt ortodoksit, itäiset ihmiset Suomessa, elävät vähemmistönä luterilaisten keskellä. Kirkko elää kuitenkin hyvää aikaa, Panteleimon totesi. ”Se ei haikaile menetettyä Runo-Karjalaa, vaan rakentaa elämäänsä alkukirkon, Raamatun ja pyhän perimäopin lähteille.”

Itä-Karjalan ihmisen sisimmän perusta on yhtä koko maailman ortodoksisen kirkon kanssa, Panteleimon luonnehti. Tällä on yhteys myös naispappeuskysymykseen, hän lisäsi.

Metropoliitta Panteleimon mainitsi myös Suomen muuttoliikkeen. Itä-Suomi hiljenee. ”Tarvittaisiin sekä itäistä että läntistä ihmistä.”

Itäiseen ihmiseen vaikuttanut luonnonläheisyys yhdistyi uskonnollisiin tunteisiin. Panteleimon kuvasi itäkarjalan ortodoksikristityn näin syntynyttä uskonnollisuutta hurskaaksi sekamelskaksi.

Uskonnollisen tiedon taso jäi alhaiseksi. Kyläelämään kuului naisten ylläpitämä kultti paastoineen, vainajien muistamisineen ja pyhiinvaelluksineen jopa Jerusalemiin asti.

”Opillinen tieto kirkosta ja uskonnosta on ollut vähäistä, mutta käytännön kristillisyydessä karjalainen ortodoksi voi olla esimerkkinä muille.”

Kyläelämään kuuluivat taloissa yöpyvät vaeltajat ja erakot. Ihmiset olivat ulospäin suuntautuneita, ”mutta tehokkuus jäi”, Panteleimon tulkitsi itäistä ihmistä.

Luennon jälkeen syntyneessä keskustelussa maaherra Eino Siuruainen yhdisti suomalaiseen ihmiseen lännestä tulleen lukutaidon ja itäisistä vaikutteista saadun luonnonläheisyyden, mitä muun muassa kansallisromantiikka edustaa. Taiteessa kuvataan luonnonkukkia, oravan jälkiä ja jäniksen käpäliä.

Maaherra Siuruainen mainitsi esimerkkinä itäisistä vaikutteista Oulujoen kirkon, jonka koristeluissa on kuvattu suomalaista luontoa.

Oulujoen kirkko vietti 100-vuotisjuhlallisuuksia viime sunnuntaina.

Puujugendia edustavan Oulujoen kirkon suunnitellut arkkitehti Victor Joachim Sucksdorff (1866 – 1952) oli hakenut vaikutteensa Vienan Karjalasta. Vaikutteet näkyvät muun muassa kellotornia koristavissa kissankelloissa ja päädyn mukaelmassa metsästä. Karjalaisvaikutteisen kirkon väreinä ovat viljankeltainen, mustikka ja männynneulasen vihreä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.