Miten Raahen seutu voisi omalta osaltaan torjua ilmaston lämpenemistä – tavalla joka samalla luo seudulle halutun määrän uusia työpaikkoja? – Risto Isomäen luennon IV osa

Miten Raahen seutu voisi omalta osaltaan torjua ilmaston lämpenemistä – tavalla joka samalla luo seudulle halutun määrän uusia työpaikkoja? – Risto Isomäen luennon IV osa

Tietokirjailija Risto Isomäki Raahen Raahe-salissa 27. maaliskuuta 2008.

IV osa

Ekoklusteri vai
ydinjäteklusteri?

Teollisuustuotanto on usein kaikkein kannattavinta ja kilpailukykyisintä silloin, kun muutama osittain erillinen tuotannonala ikään kuin täydentää toisiaan ja muodostaa niin sanotun klusterin.

Suomeen on kuulutettu myös suurta ekoklusteria vanhojen vientiyritysten rinnalle. Sellaista ei vielä ole, oikein kunnolla, päässyt syntymään, mutta Raahen seudulle sellainen saattaisi syntyä, ehkä suuremmalla todennäköisyydellä kuin minnekään muualle Suomeen.

Raahen seutu on niin sanotusti strategisella paikalla erityisesti Kuolan niemimaan tuulipuistohankkeiden ja niihin liittyvien tuulimyllynjalkojen, tuuligeneraattorien ja HVDC-linjojen valmistuksen kannalta. Tällaiset hankkeet vahvistaisivat Rautaruukin asemaa.

Geopolymeerisementin valmistus Suomessa kannattaisi niin ikään keskittää juuri tänne Rautaruukin tuottaman masuunikuonan takia. Pohjois-Suomen metsien voimistunut kasvu tekisi mahdolliseksi Rautaruukin tarvitseman prosessihiilen osittaisen korvaamisen puuhiilellä. Kaikki nämä mahdollisuudet tukisivat toisiaan erilaisia merkittäviä synergiaetuja luovalla tavalla.

Mutta niitä on vaikea sovittaa yhteen Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalan kanssa.

Jos Suomeen päätetään rakentaa vielä yksi suuri ydinvoimala, monille uuden ydinvoimalan osakastahoille syntyy omakohtainen taloudellinen ja/tai poliittinen intressi estää Pohjanlahden tuulipuistohankkeet ja jarruttaa tuulipuistojen rakentamista Kuolaan. Kyse olisi tällöin osin taloudellisista intresseistä ja osittain kasvojen menetyksen pelosta: kannattavien tuulipuistojen perustaminen lähialueillehan osoittaisi sen, että tuulivoimasta puhuneet tahot olivat koko ajan oikeassa ja että ydinvoimaleiri antoi asiasta harhaanjohtavaa tietoa.

Jos Suomi estää sähkön siirron Kuolasta oman alueensa kautta, se voi käytännössä torjua koko Kuolan tuulivoimapotentiaalin hyödyntämisen. Tämä puolestaan vaikuttaisi suuresti muun muassa siihen, millainen osuus Venäjän sähköstä tuotetaan jatkossa ydinvoimalla ja hiilivoimalla, ja millainen osuus tuulivoimalla ja vesivoimalla. Suomen turvallisuutta ei lisää, jos sen itärajan tuntumaan nousee viisikymmentä uutta ydinvoimalaa.

Euroopan unionin osalta seurauksena olisi Pohjanmeren tuulivoiman ja Saharan aurinkosähkön painottuminen energian hankinnassa, Kuolan ja Norjanmeren tuulivoimahankkeiden kustannuksella.

Lisäksi Keski-Euroopan maiden ympäristöliike on suhteessa väkilukuun nähden suurin piirtein kymmenen kertaa vahvempi kuin Suomessa, ja se on aina vastustanut ydinvoimaa, hyvin jyrkästi, yksimielisesti ja selkeästi. Juuri tästä syystä E-on haluaa rakentaa ydinvoimalansa Pohjois-Suomeen eikä omalle maaperälleen Saksaan. Vaikka HVDC-linjoilla on pienet siirtohävikit, niin eivät ne tietenkään ihan ilmaisiakaan ole!

Suomi olisi jo viidennen ydinvoimalansa takia joutunut laajan kansainvälisen boikotin kohteeksi, elleivät al Qaidan New Yorkiin ja Washingtoniin tekemät terrori-iskut ja George W. Bushin Afganistanissa ja Irakissa aloittamat sodat olisi ratkaisevalla hetkellä siirtäneet Euroopan ympäristöliikkeiden huomiota muualle.

Suomen viidenteen ydinvoimalaan suhtauduttiin maailmalla hyvin aggressiivisesti, koska sen pelättiin käynnistävän ydinvoiman uuden tulemisen myös muualla Euroopassa. Yksikään toinen EU-maa ei kuitenkaan ole vielä aloittanut ydinvoiman rakentamista uudelleen, Suomen antamasta esimerkistä huolimatta.

Mutta jos Suomi tällaisessa tilanteessa (tyyliin: ”kerta kiellon päälle”) rakentaisi vielä yhden suuren ydinvoimalan (!), Euroopan ympäristöliikkeet raivostuisivat meille lopullisesti, vielä pahemmin kuin edellisellä kerralla, enkä oikein jaksa uskoa että Osama bin Laden ja George W Bush pystyisivät enää toistamiseen pelastamaan meitä suurelta kansainväliseltä boikotilta. Suomi ei muutenkaan ole tällä hetkellä kovassa kurssissa Saksassa Nokian ja saksalaisen ammattiyhdistysliikkeen välisen riidan takia.

Jos ydinvoimala vielä rakennettaisiin jonnekin Raahen lähelle, mikään ei enää tämän jälkeen pystyisi pesemään Rautaruukin terästä vihreäksi Keski-Euroopan ympäristötietoisten kuluttajien silmissä. Kansainvälisestä kaupasta riippuvaisten paikkakuntien olisi mielestäni järkevää ottaa myös niin sanotusti asiakkaiden toiveet huomioon.

Ja kumpi olisi loppujen lopuksi Raahen seudun asukkaiden kannalta miellyttävämpi vaihtoehto, ”ekoklusteri”, johon voisi kuulua entistä isompi ja vakavaraisempi terästehdas, pieniä puuhiili-, pyrolyysiöljy- ja pellettitehtaita, geopolymeerisementtitehdas sekä tuulimyllynjalkojen, suoravetoisten tuuligeneraattorien ja HVDC-linjojen osien tuotantoa, vai ”ydinjäteklusteri”, johon kuuluisi ydinvoimala sekä joukko voimakkaasti radioaktiivisia nesteitä ja käytettyä ydinpolttoainetta säilyttäviä jäähdytysaltaita ja muun tyyppisiä ydinjätevarastoja?

Isomäen luennon I osa on julkaistu sermones.fi.ssä 24.2.2009, II osa 4.3.2009 ja III osa 13.3.2009.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.