Kuitenkin kohota mielesi tähän vuoden 1701 – vanhan virsikirjan suvilauluun!
Pihlajat voivat kotisi lähellä kukkia vasta nyt juhannuksen jälkeen eikä lintujenkaan laulua juuri kuule – paleltuiko osa Suomeen rientäneistä! Mutta kaunista viileän kesän keskellä on ja yhä meillä on sydän rinnassamme ja mieli väreilee sen yllä!
Tässä vanhan virsikirjan eli vuoden 1701 virsikirjan sanoin suvivirsi, suvilaulu! Laulun tarjoaa sopraano Aulikki Eerola.
1. Jo joutuu armas aika / Ja suvi suloinen, / Joll’ kauniist’ kaiken paikan /
Kaunistaa kukkainen; / Nyt armas aurink’ meitä / Taas lähtee lähemmäks’, /
Hän kuolleet hautoo, heitä / Jäll’ tekee eläväks’.
2. Ne niityn kukat korjat, / Ja laiho laaksosa, / Niin ylpiät yrttitarhat, /
Puut vehriät verasa, / Ne meillen muistuttavat / Suurt’ hyvyytt’ Jumalan, /
Jonk’ kaikk’ ain’ nähdä saavat, / Juur’ ympär’ vuoden ain’.
5. Sä Saronin kaunis kukka, / Kukoistus laaksosa, / Mun sielun’ avuill’ kruunaa, /
Tee taitavaks’ tavoisa, / Sun kastees hänt’ Sionist’ / Ain’ kauniist’ kastakoon, /
Sitt’ kuin ruusu Libanonist’ / Hajuns’ hyvän antava.
6. Ann’ maan tääll’ kasvons’ kantaa, / Vakons’ myös liota; /
Meill’ tarpeet tahtoisit antaa, / Maan, meren siunata, / Ann’ askeles tiukkuu rasvast’, /
Meit’ ruoki sanallas, / Suo maistam’ sit’ ain’ makiast’, / Niin sielu on autuas.
Israel Kolmodin 1694 suom. 1700
Aulikki Eerola, sopraano