Euroopan unionin ja Afrikan kaksipäiväinen talousasioita käsitellyt huippukokous Lissabonissa viikonvaihteessa muodostui myös käytöstapojen testauspaikaksi. Vaikea kohdattava oli ihmisoikeusrikkomuksista syytetty Zimbabwen presidentti Robert Mugabe.

Useimmat EU-maiden kokousedustajat kiersivät presidentti Mugaben. Hänen ympärilleen jätettiin ilmarako konserttisalin penkkirivilläkin.

Siis afrikkalainen presidentti oli eurooppalaisten kokouksessa henkisen väkivallan ja kiusaamisen kohteena. Hänet eristettiin, häntä syrjittiin.

Väkivaltaan vastattiin väkivallalla.

EU-johtajilla oli tarkoitus opettaa hirmuhallitsijalle, mitä ovat väkivallattomuus sekä ihmisarvon ja ihmisyyden kunnioittaminen.

Olisiko sittenkin ollut parempi kohdata hirmuhallitsijakin kasvoista kasvoihin keskustellen?

Se ei vielä ole keskustelua, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel kokouksen yhteisessä puheenvuorossa nuhteli presidentti Mugabea todetessaan Zimbabwen tilanteen olevan häpeäksi koko uuden Afrikan imagolle.

Kerrotaan presidentti Tarja Halosen istuutuneen konsertissa vahingossa samalle penkkiriville Mugaben kanssa. Muut osanottajat olivat rauhaa ja rakkautta viestittääkseen jättäneet tuolit tyhjiksi. Presidentti Halonen teki reilun teon jäädessään paikalle, vaikka ”erehdys” hänelle kohta selvisikin.

Aloittaessaan virkauraansa Suomen presidenttinä Halonen yhtyi boikottiin Brysselissä vuonna 2000 hyvästellessään ulkoministerikollegoitaan. Hän muiden tavoin jätti kädestä hyvästelemättä Itävallan silloisen ulkoministerin. Vastaavasti olisi presidentti Halonen varmaan käyttäytynyt presidentti Mugabeakin kohtaan, jos tilanne olisi ollut selvillä. Miksikähän siitä ei viestittänyt seuruekaan?

Mutta olisiko presidentti Halonen toiminut afrikkalaista presidenttiä kohtaan suomalaisen sivistyksen pohjalta, jos olisi siirtynyt pois Mugaben penkkiriviltä?

Mitä ja millaista tulee Suomen ulkopoliittisten toimijoiden toimintakulttuurin ja -tapojen olla?

Miten presidentti Ahtisaari olisi toiminut vastaavassa tilanteessa tai yleensä kyseisessä kokouksessa?

Presidentti Ahtisaari on suurena elämäntyönään nimenomaan johdattanut vihamiehet keskustelemaan kasvokkain jalat saman pöydän alla. Lissabonin kokouksen eurooppalaisilla ei sitä paitsi ole edes henkilökohtaista vihanpitoa Zimbabwen politiikasta vastaavien kanssa.

Nettilehti Sermones on käsitellyt tätä artikkelia vastaavaa aihepiiriä muun muassa kirjoituksessaan ”Luterilainen etiikka on globaalia etiikkaa” (24.8.).