Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ruumiillisti jokin aika sitten itsensä käveleväksi ihmeeksi puuttuessaan raitiovaunussa rasistisen suomalaisen häiriköintiin. Hän jopa sai häiriköivän rasistin poistetuksi raitiovaunusta.

Suomessa teoretisoidaan – tunnetusti – että työyhteisö kokonaisuudessaan on väkivaltainen, ellei puutu yhden työntekijän harjoittamaan väkivaltaiseen toimintaan toista työntekijää kohtaan.
Tällä logiikalla raitiovaunun kaikki matkustajat, Sauria lukuun ottamatta, olivat väkivaltaisia rasisteja, elleivät tulleet Saurin avuksi rasistin poistamiseksi raitiovaunusta.

Sauri-ideologian toivoisi laajentuvan ja tulevan toimivaksi kulttuuriksi kaikissa yhteyksissä työpaikoilla, matkustettaessa ja vapaa-ajan yhteyksissä. Kaduilla, teillä, toreilla, puistoissa ja kulkuvälineissä tulee olla täysi rauha ja vapaus kaikilla ihmisillä.

Myöskään luottamustehtävissä, kokouksissa, seminaareissa, eduskunnassa ja neuvotteluissa ei pidä sietää nakkelijoita eikä näykkijöitä. Läsnä olevien on puututtava heidän ”räähkäilyihinsä”. Puuttumattomuuden kulttuurin tulee loppua näissäkin yhteyksissä.